Kirjan synty

Koska kaikki te lukijat ette varmaankaan päässeet kirjan julkaisujuhlaamme, voitte täällä blogissa nyt tutustua kirjapiiriläisten puheisiin, joita juhlassa pidettiin. Kirjan esittelyiden lisäksi ohjelmassa oli musiikkia, yhteislaulua, runoja ja vapaamuotoisia tervehdyksiä.

Kirjan syntyhistoria

Seija Junno:

Kyläkirjasta on haaveiltu kylällä pitkään. Ensimmäisiä suunnittelijoita olivat Mirjam Pietiläinen ja Liisa Halmetoja. Kirjapiiri saatiin viimein pystyyn ja se aloitti innolla vuonna 2000. Hanke oli iso, sitä koetettiin rajata ja määritellä. Kirjapiiriläisillä oli erilaisia tavoitteita ja arvomaailmatkin hyvin erilaiset, joten välillä syntyi vähän hankauksiakin, mutta niistä päästiin yli. Näistä tunnelmista sen ajan tuotteliain muistelija, Matti Ukonaho, on kirjoittanut runon, jonka sananjuoksutusta voi vain ihailla. Runon lausuu Yrjö Pellikka.

Viisu kirjan synnystä

Matti Ukonaho 2002

Ajatus syntyi Laakkolassa, kylän väkiä oli pohtimassa,
miten syntyi kylä suuri, missä on sen alkujuuri.
On tieto siitä muinainen, pian unohtuupi eilinen.
Sakilla tämä selvitetään, unohtaa siinä ei saa ketään.
Näin päätti kylä korkea raati. Jutun kirjoittajia se esiin vaati.

Kylän vanhuksia koululle värvättiin. Osa autokyydillä kärrättiin.
Nyt luvan kautta muisteltiin, vaikeista ajoista päitä puisteltiin.
Sakilla sitten päätettiin, kylän rajat tarkoin säädettiin.
Kaikki tiedot kirjaan kirjoitetaan, tuleville polville tarkasti tallennetaan.
Rajan taakse ei saanut kurkistaa, oli pysyttävä omissa nurkissaan.

Tarkistetaan joka tiedon jyvä, jotta kirjoitus olisi hyvä.
Kylän perinteinen aateli pahoin kirjoituksia raateli.
Siitä kirjoittaja kyllästyi, kirjan tekijätkin yllättyi.
Parempi, kun istuskelen, toisten kirjoituksia arvostelen.
Niin loppui kirjoitettu teksti, meni arvostelijaraati hiljaiseksi.

Poikki osaltani vedin pelin, kun kotonani sitä tuumiskelin.
Kirjoittakoot kirjan viisaammat, laittakoot siihen jutut parhaimmat.
Turhaan sinne tunkeudun, pyhien joukkoon raukka raivaudun.
Tuokoot omat kirjoitukset, paremmat sanalliset sepitykset.
Hiljaiseloa oli puoli vuotta. Sitä suremaan en jäänyt suotta.

Oli virheen tehdä kylän sääty, pois kirjoituksia olisi paljon jääny.
Sellaiset on tiedot mulla, oli kirjasta vain vihko tulla.
Ei synny kirja kirjoittamatta, ei taivu lause lausumatta.
Tekis mieli olla sanomatta. Jää tyhjäksi sivu tarinatta.
Otin kynän käteen, taas kirjoitan, kaikki paperille panetan.

Jätetään asia nyt tähän, vaikka sapettaa se vielä vähän.
Jos käyttää vähän järkeä, ei tartte olla tärkeä.
Se lienee turhaa viisautta, tuoda esiin omaa paremmuutta.
Aina asiallinen arvostelu on parempi kuin turha kehu.
Yhteen hiileen jos puhallamme, niin ehkä tästä kirjan saamme.


Heimo Junno: 

Alkuvuosina meitä oli mukana Liisa Halmetojan ja Matti Ukonahon lisäksi ainakin Paavo Hyytinen, Aulis Hiltunen, Elisa ja Ilmari Isoviita, Eila Hyytinen ja Leena Kivijärvi. Kun alkuinnostus laantui, porukka saristui niin, että meitä jäi vain puoli tusinaa. Ojakylä aloitti yksin ajoin ja siellä oli sama vetäjä, Katariina Anttila, joka aina kertoi, miten hyvin naapurissa edistytään. Hän sanoi, että meidän pitäisi saada vähän leveämmät hartiat, enemmän porukkaa mukaan. Ja oikeassahan hän siinä olikin. Kirjoittajia oli vain muutamia. Muut paremminkin kertoilivat. Ryhmä väsyi ja työ pysähtyi useiksi vuosiksi. Työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä paljon arvokasta aineistoa saatiin paperille ja kaseteille. Sen ajan kertojat ovat kaikki jo poistuneet, mutta heidän kertomuksiaan on voitu nyt käyttää.

 
Eila Hyytinen: 

Aulis Hiltunen herätti uinuneen kirjahankkeen uudelleen kolmisen vuotta sitten. Kaikki mukaan lähtijät olivat asiaan sitoutuneita. Vetäjäksi saatiin ensin paikkakunnalle muuttanut Yrjö Pellikka ja sitten oululainen Liisa Pöllänen. Näinä vuosina kirja jäsentyi, aineistoa järjesteltiin ja siirrettiin tietokoneelle. Viime syksynä kirjapiirin vetäjäksi löytyi sitten kylän kasvatti, Saarenpään Seija, joka määrätietoisena organisaattorina mahdollisti kirjan valmistumisen talven aikana. Hän osasi kasata pienistä palasista kokonaisuuksia ja löysi joukon uusia kirjoittajia ja kertojia.

Kaikkeen ei riitä ahkerankaan aika, joten lisäkäsiä tarvittiin. Avuksi löytyi Kotirannan Eero, joka osasi tiivistää rönsyileviä raakatekstejä niin, että kunkin kirjoittajan alkuperäinen tyyli säilyi. Myös Eeron vapaa-aika kului kirjan merkeissä koko viime talven.

Piste i:n päälle oli, että saimme mukaan Kaskenperällä kasvaneen Kujanperän Heidin, joka on taittanut kirjaa rohkeasti, taitavasti ja tunteja laskematta. Hänen ansiotaan on kirjan tyylikäs ulkoasu. Paikallistuntemus ja suunnaton innostus on ollut tämän toimituskolmikon voima.

Kaikki kirjapiiriläiset tekivät kuluneena talvena työtä innolla ja intensiivisesti. Ei ole ollut sellaista räntäsadetta, joka olisi estänyt kylätalolle lähtemisen. Kyläyhdistyksen puheenjohtajana haluankin nyt kiittää kaikkia kirjapiiriläisiä ja muita kirjan tekijöitä tästä hienosta ja yhteisestä aikaansaannoksesta.

Seija Junno:

Aloitimme syksyllä 18 sivusta ja tavoitteena oli reilu 200 sivua. Se tuli äkkiä, samoin 300 ja 400 sivua. Siitä lähtien onkin ajettu käsijarru päällä ja asetettu rajoja, että ei ylitetä 500 eikä ainakaan 600 sivua. Eli paksu kirja ei ollut tavoite, päinvastoin. Mutta penkaisipa mitä tahansa aihetta, niin kaikesta löytyi uskomattoman paljon mielenkiintoista tietoa, tarinoita, aikalaiskertomuksia ja valokuvia.

Me täällä ringissä istuvat emme suinkaan ole kirjoittaneet koko kirjaa. 42 nykyistä ja 44 entistä kyläläistä on tuottanut tekstiä kirjaan. Lisäksi on haastateltu paria kymmentä henkilöä ja saatu puolenkymmentä vierasta kirjoittajaa.  Eli yhteensä sisällön tuottajia on ollut 110. Valokuvia ja muuta aineistoa on saatu kymmeniltä henkilöiltä. Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjan tekemiseen osallistuneita. Jokainen kuva ja tarina täydentää kokonaiskuvaa kylästä ja sen elämästä sillan kahta puolta.